lauantai 23. toukokuuta 2015

4.Uusi rakkaus

Olin asunut kotona jonkin aikaa, niin muutin omaan asuntoon. Törmäsin uuteen mieheen ja aloimme seurustella. Tämä mies teki minulle oikein hyvää. Hän sai minusta pelkoja pois ja sai minut tekemän asioita joihin en ennen olisi kyennyt. Olemme siis vieläkin yhdessä. Helppoa ei aina ole kuitenkaan ollut. Luottamus ongelma minulla häneen on, sillä yksi kesä hän petti minua ja olemme unohtaneet sen, mutta aina kun hän lähtee viihteelle ystävien kanssa, on minulla luottamus ongelma.
 Joskus hän miettii olenko oikea hänelle, kun mulla ei ole elämää, kun ei ole kavereita. Onko siis niin että minut on tuomittu olemaan yksin, kun ei ole kavereita kiusaamisen takia ja uusia en saa kun vanhojakaan ei ole?? Olen yrittänyt ystävystyä ihmisiin mutta ei tunnu onnistuvan. Mitä pitäisi tehdä?

perjantai 22. toukokuuta 2015

3. Mies

Mies jonka tapasin silloin oli täysin hullu, tai no miten se nyt luokitellaan.. väkivaltainen hakkaaja tai jotain sinne päin. Aluksi oli ihana ihminen, mutta jotain outoa sattui ja yhtäkkiä hän muuttui. Asuimme silloin jo yhdessä. Hän haukkui, löi ja uhkasi tappaa. Kuinka monet kerrat istuin vessassa lukkojen takana itkien ja mies paukuttaa ovea huutaen että, '' avaa ovi huora''. Mietin monesti mitä tekisin, halusin pois mutta en uskaltanut, mies oli niin paha. En uskaltanut kertoa hänestä kellekkään, kun en halunnut kenenkään tietävän mitä koin.  Loppujen lopuksi minulle riitti, kerroin ihan kaikille ja pääsin pois. Se elämä oli täyttä helvettiä, pelkoa, ahdistusta ja paniikkikohtauksia olen sen jälkeen saanut.
Muistan kun pääsin kotia, minua ei aluksi edes itkettänyt olin vaan kuin mitääin ei olisi tapahtunut. muutama päivä ja sain aivan kamalan itkukohtauksen. Puolet oli pelkoa kun jäin taas ihan yksin ja puolet helpotusta siitä että jäin ihan yksin.


torstai 21. toukokuuta 2015

2. Kouluvuodet

Kun tulin kouluikään niin asiat muuttui paljon, vaikka tosin lapsi silloinkin vielä olin. Koulussa minua kiusattiin, syytä sille en tiedä. Olin ihan normaali lapsi, varmaan vain opiskelin paljon tai jotain, en tiedä.. Harrastuksissa kävin, parasta oli leivontakerhot, sillä silloin tehtiin aina jotain hyvää, mutta se jäi kans kun kiusattiin. Vanhempani yrittivät korjata tilannetta koulussa ja harrastuksissa, mutta ilman onnistumista. Tai no.. koulussa kiusaaminen loppui, mutta jatkui sen ulkopuolella. Jäin ihan yksin.
Ala-asteelta päästyä menin ylä-asteelle ja se oli iso koulu, monta sataa oppilasta. Luokat meni sekaisin ja sain uusia ihmisiä luokalle. Aluksi kaikki luisti, mutta.. kiusaaminen jatkui yhä. Joskus jopa mietin onko minussa jotain vikaa, vai miksi mulle ollaan näin ilkeitä. Koulussa opettajatkin sanoi ettei mulla olisi huumorintajua!! On mulla, mutta ei se riitä sinne asti jos ihmiset tönii ja haukkuu ja jättää ulkopuolelle.
Masennuin ja teki mieli kuolla. Mietin miten pääsisin pois. En keksinyt, enkä uskaltanut, tuntui että olin pelkuri kuolemaan. Ylä- asteesta selvittiin ja menin lukioon.
Ajattelin että, lukiossa on järkeviä oppilaita, mutta ei kaikki sama jatkui vaan. Mun itsetunto romahti tosi kovaa, en luottanut enää kehenkään, en edes tuttava piiriin, toivoin vain, että saisin jonkun joka välittää. Ajatus kuolemasta vain vahvistu ja tein treffipalveluun ilmoituksen. En puhunut mistään ongelmista vaan etsin kumppania.
Jonkin ajan päästä löysin miehen ja juttelimme muutamia kertoja ja aloimme seurustella. Hän piristi minua kovaa, mutta olisi pitänyt pysyä erossa hänestä, sillä hän ei ollut tervejärkinen mies..... en tiennyt sitä vielä silloin.....

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

1. Lapsuus

Lapsuus oli parasta aikaa elämässäni. Silloin tuli leikittyä kavereiden kanssa, eikä ollut huolia mistään. Olo oli kuin pienellä linnulla, huoleton, vapaa eikä tietoa mistään. Hoidossa oli aina mukavaa, kun oli paljon kavereita. Heidän kanssa leikittiin paljon. Itsellä on myös sisko ja hän on hyvin rakas, varsinkin lapsuudessa oli tärkeä kaveri, vaikka joskus riideltiinkin.
Muistan kuinka minulla ja siskolla oli aina kesäisin tapana kerätä ötököitä purkkiin ja annoimme aina niille nimet. Ruoimme niitä ja hoivasimme niitä ja kun ne kuoli, niin tietenkin hautasimme takapihalle. Lapsena matkustimme perheen kanssa paljon ja se oli ihanaa. Kiertelimme ympäri suomea ja joskus laivallakin tuli käytyä ja se jos joku oli jännittävää. Lapsuudessa kaikki oli paremmin. Sitten kaikki muuttui....